2. Maailman outous

Maailma on verhoutunut tavallisuuden kaapuun, jossa ihmiset elävät normaalia elämää normaaleissa ympäristöissään. Filosofi Jean-Paul Sartre sanoi maailman olevan paljon oudompi kuin mitä äkkiseltään näyttää. Tavallinen elämä voi muuttua hetkessä epätavalliseksi, kun jotakin yllättävää tapahtuu. Yllättävä tapahtuma voi olla hyvä tai paha tai jotakin tältä väliltä. Lopulta kaikki on kiinni näkökulmasta.

Outo ja epätavallinen saattaa tuntua pelottavalta ja joskus outoutta kuvataan vertauskuvin. Karhua pidettiin muinoin niin kauhistuttavana, että ajateltiin jo pelkän sanan muuttuvan oikeaksi mesikämmeneksi. Samoin kuolemaa on kuvattu vertauksin, joskus humoristisinkin. Kuollut voi lähteä ilmavoimiin tai siirtyä oikosääristen seurakuntaan.

Vakavan sairauden myötä elämän tavallisuus karisee, ja arki on ikään kuin epäkunnossa. Psyyke pyrkii palauttamaan mielen tavallisuuteen, siinä heti onnistumatta. Seuraa vaihtelevassa järjestyksessä aaltoilevat kieltämisvaihe, kaupankäynti ja hyväksymisvaihe. Itse edelleen keinun tässä aallokossa.

Ajatus kasvaimesta tuntuu jo yllättävän arkiselta mutta tilanteessa on myös välitilassa olemisen tunne. Normaalit rutiinit ovat rikkoutuneet, työssä käyminen on tauolla ja psyykkinen sekä fyysinen rasitus vievät voimat normaalia nopeammin. On opittava tarkastelemaan itseä uudella tavalla, uudesta näkökulmasta ja luovuttava elämän hallitsemisen harhasta. 

Katselin sairasvuoteellani Breaking bad -televisiosarjan, jossa keski-ikäinen lukion kemian opettaja, Walter White, alias Heisenberg, saa tietää sairastavansa parantumatonta syöpää. Varmistaakseen lastensa ja vaimonsa elannon, hän ryhtyy huumediileriksi ja alkaa tehtailla methamfetamiinia. 

Sarja haastaa pohtimaan normaaliutta. Heisenberg viittaa arvatenkin Werner Heisenbergiin, jonka mukaan joissakin kvanttifysiikan olosuhteissa tosiasiat voivat olla yhtäaikaa tosia tai epätosia. Schöringenin kissa voi olla yhtä aikaa kuollut ja elävä, riippuen näkökulmasta. 

Sarjan hienous on mielestäni siinä, että sen roolihahmot voisivat hetkessä muuttua Karamazovin veljesten tarinaksi, jossa Aljosa kyselee, onko kaikki sallittua, jos ei ole kaiken kattavaa totuutta. Roolihahmot ja tapahtuvat eivät ole mustavalkoisia, hyvä ja paha ovat enemmän sekä että kuin joko tai. 

Tieto kasvaimesta järkytti omaa maailmaani ja tuntuu edelleenkin välillä pelottavalta mutta sairaudesta ja lääkärissä käymisestä on nyt tullut minun arkeani. Pelon ja outouden sietäminen on vaikeaa, koska se rikkoo normaalina pitämääni maailmanjärjestystä. Tavallisuus puolestaan luo turvaa. Tavallinen arki voi rikkoutua monella tavalla, kunnes siitä tulee -ainakin itselle- taas tavallista arkea.